Suomi ulkosuomalaisen yrittäjän silmin

Mikseivät parin tonnin keikat kiinnosta ohjelmistoyrityksiä

  • Mikseivät parin tonnin keikat kiinnosta ohjelmistoyrityksiä

Silmääni osui kirjoitus siitä mikseivät ohjelmistoyritykset ole kiinnostuneita parin tonnin startup-keikoista. Syy on se että ne ovat vahvasti tappiollisia.

Jokaiseen uuteen asiakkaaseen ja projektiin menee työtä jota ei voi laskuttaa. Jo siitä sopiminen mitä tehdään kestää, kaikki asiakkaat eivät ole alan kokeneita ammattilaisia ja käsitykset siitä mitä jollain budjetilla voi saada eivät usein ole etäisenkään realistisia.  Toisessa päässä projektia työlle annetaan usein takuu tilanteesta riippuen. Lisäksi tietty jokaista asiakassuhdetta pitää myös hoitaa, jopa pieniäkin. Kaikki tämä kasvattaa ylimääräisen työn määrää per asiakas niin paljon etteivät alle 10-20 tuhannen euron ohjelmistoprojektit tahdo olla kannattavia edes asiansa osaavalle mikroyritykselle.

 

Esimerkki ohjelmistoliiketoiminnasta

Otetaan esimerkiksi pieni kymmenen hengen firma joka pyrkii aktiivisesti kasvamaan. Yrityksessä on kahdeksan kehittäjää ja kaksi senioria jotka hoitavat myynnin, markkinoinnin, asiakashallinnan ja osittain ulkoistetun hallinnon. Yritys pyrkii kasvamaan isompaan kokoluokkaan. Melko tyypillinen pikkufirma softa-alalla.

Kehittäjien keskipalkka ennen työntekijän veroja on 3500e, senioreiden 5000e. Kun palkkakulujen päälle laskee verot, lomarahat, työkalut, toimiston, markkinointikulut, vakuutukset, ulkoiset palvelut ja muun tarpeellisen voi palkkakulun pyöreästi tuplata jotta firma tekisi nollatulosta. Jotta firma pystyisi myös kasvamaan voitollisesti pitää liikevaihdon olla karkeasti kolme kertaa suora palkkakulu. Kun yritys kasvaa heikentävät uudet työntekijät voimakkaasti tulosta ennen kuin heidätkin saadaan käännettyä voitollisiksi.

Yrityksen voitolliseen kasvuunsa tarvitsema liikevaihto on siis noin 1.2Me vuodessa, 0.9Me tarvitaan jo siihen että kaikki kulut voidaan varmasti maksaa. Tämä tarkoittaa myynnin osalta keskimäärin yhtä 100k casea kuussa, kahta 50Ke casea tai viittäkymmentä 2Ke casea. Turha varmaan edes mainita ettei pelkällä pikkusälälä softa-liiketoiminta pysyisi pystyssä.

Edes isompien projektien välissä parin tonnin keikat eivät ole kiinnostavia. Yritys tekee niistä tappiota ja niihin käytetty aika kannattaa ennemmin panostaa isompien projektien etsimiseen. Edes lupaukset mahdollisesta tulevasta suuremmasta työmäärästä eivät paljoa lämmitä, riski on potentiaaliin nähden liian kova.

 

Ei, myyjää ei kiinnosta auttaa alkuun maailmaa muuttavan startupin liiketoimintaa. Ei silloin kun oma liiketoiminta pitäisi uhrata tätä tehdessä.

 

Kuka sitten varattoman startupin avuksi

Ehdottomasti paras vaihtoehto on löytää tekninen co-founder startuppiinsa. Joku joka pystyy aluksi tekemään ja myöhemmin johtamaan teknistä toteutusta. Näistä on tietysti aika kova kysyntä, joten ihan helposti tätä ei valitettavasti löydy.

Jos haluaa testata ideansa parilla tonnilla kannattaa harkita MVP:n tekemistä ilman koodausta. Valmiilla verkkotyökaluilla pystyy nykyisin tekemään todella paljon ilmankin vahvaa teknistä osaamista. Kun normaalisti automatisoituja prosesseja tekee alkuvaiheessa käsipelillä voi välttää paljon teknistä työtä. Montaa uutta liiketoimintakonseptia voi testata ilman teknologiaa tai hyvin rajallisella teknologialla, pitää vain miettiä mitä MVP-vaiheella pitää oikeasti näyttää toteen.

Mikäli ulkopuolista koodausta silti tarvitaan jää jäljelle opiskelijat, freelancerit ja startuppeihin keskittyneet firmat. Kokeneiden tekijöiden kanssa joutuu tyypillisesti rahan lisäksi käyttämään omistusta valuuttana. Osaavasta kehittäjästä pitää maksaa 800-1200e päivässä ja yksinkertaiseenkin MVP-konseptiin saa nopeasti viikon vierähtämään. Kahden hengen tiimi ja viikko työtä tarkoittaa siis noin 10Ke budjettia. Lisäksi ainakin startuppeihin keskittyneet yritykset arvostavat aikansa rahaa kalliimmaksi, aika on paljon rahaa rajallisempi tekijä sijoitustoiminnassa.

Palaten alkuperäiseen kirjoitukseen, tästä syystä ohjelmistofirma ystävällisesti neuvoi katsomaan myös yhteiskunnan tukea vaihtoehtona. Jos kyseessä tosiaan oli joku alansa parhaista he luultavasti neuvoivat näin enemmänkin auttaakseen startupin liiketoimintaa käynnistymään kuin oman liiketoimintansa näkövinkkelistä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Tuossa viitatussa kirjoituksessa vähän ihmetytti odotus saada kaksi kehittäjää kahdeksi päiväksi hintaan 2000 €. Se tekee 67 €/h, joka on ehkä puolet tavanomaisesta veloitustaksasta.

Kertomuksen startup-palvelufirmakin vaikuttaa vähän erikoiselta. Kyllä monet yritykset myyvät asiakastukea ihan tuntiperusteisesti, joskin erilliset tukitunnit ovat helposti kalliita verrattuna sopimukseen vähän pidemmästä paketista. Joustavuus tietenkin edellyttää aika suurta määrää pienasiakkaita.

Käyttäjän VilleKauppinen kuva
Ville Kauppinen

Yhden hengen puljut voivat hyvin vääntää pieniä 1000-2000 euron projekteja mutta valitettavasti sillä hinnalla takuu ja ylläpito (ilman erillistä sopimusta) on luokkaa 'kun perävalot palavat'.

Mutta totta on, että heti kun henkilömäärä kasvaa myös välillisten kulujen (toimitilat jne) osuus kasvaa ja pienillä keikoilla ei tahdo elää.

Käyttäjän VesaPalmu kuva
Vesa Palmu

Freelanceri voi joo. Mutta hölmö on jos myöntää mitään virallista takuuta noilla hinnoilla. Muuten on nopeasti pulassa kun näitä kertyy enemmän ja asiakkaiden kanssa keskustellaan onko kyseessä takuun alainen korjaus vai muutospyyntö.

Käyttäjän mattivtvirtanen kuva
Matti Virtanen

Kaksi tonnia on niin vähän, että myyty tuote pitää olla jokin valmis kikkare, ei mikään kustomoitu juttu.

Kahden tonnin kaupassa ostajalla ei ole mahdoillisuutta käyttää konsulttia selvittämään mitä hän tarvitsee ja projektista tulee helposti prosessi joka ajaa asiakassuhteen ahtaalle.

Tosin kaupan rahallinen arvokaan ei ole mikään takuu laadusta.

Jari-Matti Mäkelä

Onkohan ilkeää sanoa, että nykyään taitaa olla myös ihan käytetty vaihtoehto teettää yliopistolla jotain projektia, jos pitää saada halvalla. Ei nyt ihan kahdella tonnilla, mutta palkkataso on alle sen, mitä alalla yleensä (esim. juniori 2keur/kk ja seniori aka jatko-opiskelija tai postdoc 2k-3.5keur/kk) ja yliopistoilla on kokemusta työsuhteiden pätkimisestä vaikkapa kuukauden paloihin, joten kustannukset pystyy rajaamaan kohtalaisen helposti. Työntekijät ovat myös enemmän hiljaisia puurtajia kuin niitä, joilla esiintymistaitoa, mutta ei kykyä koodata. Työhön pitää vaan leipoa mukaan joku nimellisesti pätevä tutkimuksellinen aspekti. Kun rahoitustilanne tiukkenee, kaikenlaiset yhteistyökuviot teollisuuden kanssa voivat tulla enemmän kyseeseen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset